Rahoitusteoriassa Contract For Difference (CFD) finanssituote on sopimus kahden osapuolen välillä, tyypillisesti “ostajan” ja “myyjän”, jossa määritellään, että myyjä maksaa ostajalle erotuksen varallisuuden nykyarvon ja sopimuksen aikana toteutuneen arvon erotuksen (jos ero on negatiivinen, tällöin ostaja maksaa puolestaan tämän erotuksen myyjälle).
Käytännössä CFD-tuotteet ovat johdannaisia, jotka mahdollistavat treidaajien näkemyksen ottamisen pitkillä positioilla ylöspäin olevista hintaliikkeistä ja lyhyillä positioilla alaspäin liikkuvilla markkinoilla CFD:n kohde-etuuksista.
Esimerkiksi jos kyseessä on osake-CFD, tällainen sopimus on osakejohdannainen, joka mahdollistaa treidaajan spekuloimisen osakkeen hintaliikkeillä ilman, että hänen täytyisi omistaa kohde-etuutena olevia varsinaisia osakkeita.
CFD-johdannaiset ovat erittäin suosittuja finanssi-instrumentteja etenkin sijoitusalan vähittäismarkkinoilla eri puolilla maailmaa, mukaanlukien Australia, Itävalta, Kanada, Kypros, Ranska, Saksa, Irlanti, Israel, Italia, Japani, Hollanti, Luxemburg, Norja, Puola, Romania, Portugal, Romania, Venäjä, Singapore, Etelä-Afrikka, Espanja, Ruotsi, Sveitsi, Turkki, Iso-Britannia, ja Uusi-Seelanti.
Useimmat CFD-välittäjät eivät tarjoa palveluitaan yhdysvaltalaisille asiakkaille, johtuen Yhdysvalloissa voimassa olevasta lainsäädännöstä, etenkin Dodd-Frank Act -laista, joka määrittelee CFD:t swapeiksi, pakottaen mm. tällaisen kaupankäynnin tapahtumaan säännellyn kansallisen pörssin kautta, joka on jo yksistään estänyt CFD:t maassa, koska nämä tuotteet ovat lähes 100%:sti OTC-perusteisia ilman keskuspörssiä.
CFD-finanssituotteiden historia
CFD:t kehitettiin alunperin varhaisen 1990-luvun aikana Lontoossa, alkuun eräänlaisena osakeswappina, jota treidattiin vivulla.
Tuotteita käyttivät alkuun hedge-rahastot ja institutionaaliset treidaajat suojautumaan kustannustehokkaasti suhteessa otettuihin osakepositioihin Lontoon pörssissä, etenkin, koska CFD:t mahdollistivat suuren vipuvaikutuksen käytön ja koska CFD:t eivät vaatineet kaupankäyntiä fyysisillä osakkeilla, jääden pois Britannien osakemyyntien leimaveron piiristä.
CFD-tuotteet tulivat 1990-luvun loppupuolella vähittäisfinanssimarkkinoiden pariin. Niiden suosion kasvun taustalla oli joukko brittiläisiä finanssifirmoja, joiden markkinoille tuomat internet-treidauskäyttöliittymät tarjosivat kaikille asiakkaille mahdollisuuden käydä kauppaa reaaliaikaisilla hinnoilla ja ammattimaisilla työkaluilla.
Usein ensimmäiseksi CFD-vähittäismarkkinafirmaksi luetaan GNI (Gerrard & National Intercommodities), jonka osti myöhemmin MF Global. GNI:n suosion kasvu toi markkinoille pian sellaisia alan yrityksiä kuin IG Markets ja CMC Markets, joiden markkinointi edisti alan kasvua dramaattisesti etenkin 2000-luvun alkupuolella.
Tämä markkinointi keskittyi edistämään sitä keskeistä ajatusta treidaajien keskuudessa, että CFD:n treidaamisen keskeinen etu oli mahdollisuus käyttää vipuvaikutusta positioiden otossa, tarjoten pienen pääomankin sijoittajille mahdollisuuden ottaa suurempia positioita etenkin osakemarkkinoilla perinteisen valuuttakaupan- ja hyödykekäynnin tapaan.
Volyymien kasvun ja alan kasvaneen kilpailun innoittamina CFD-välitysfirmat laajensivat nopeasti kohde-etuuksien valikoimaa Lontoon osakepörssin yksittäisistä firmoista indekseihin, useisiin globaaleihin osakkeisiin, hyödykkeisiin, joukkovelkakirjoihin, ja valuuttoihin.
Nykyään CFD-indeksituotteilla voi käydä kauppaa lähes kaikkien merkittävien välitysfirmojen osalta maailman suurimmilla osakeindekseillä, kuten Dow Jones, NASDAQ, S&P 500, FTSE, DAX, ja CAC, joka on tehnyt indeksi-CFD:stä alan merkittävimmän yksittäisen tuotekategorian.
Alkuun täysin brittiläisenä ilmiönä olleet CFD-johdannaiset esiteltiin maan ulkopuolella, Australiassa, heinäkuussa 2002 IG Markets ja CMC Markets -yhtiöiden toimesta.
Nykyään CFD-tuotteilla käydään kauppaa globaalisti, vaikkakin alan suurimmat yhtiöt esimerkiksi Euroopan mittakaavassa toimivat edelleen Lontoosta käsin.
Britanniassa CFD-finanssituotteita tarjoavat yhtiöt ovat maan Financial Services Authority (FSA) julkisorganisaation tarkkailun ja sääntelyn alaisia.
CFD-finanssituotteiden riskit – markkinariskit
Pääriski CFD-tuotteissa on niiden markkinariski, joka tulee allaolevan kohde-etuuden hintamuutoksista.
CFD-tuotteilla käydään kauppaa vipuvaikutuksen (marginaalin) kautta, ja tämä vivun käyttö voi lisätä markkinariskejä huomattavasti.
Marginaalivaatimukset ovat tyypillisesti CFD-tuotteissa alhaiset, joten treidaaja voi pienelläkin pääomalla ottaa halutessaan suuria markkinapositioita.
Tämä vipuvaikutuksen markkinariski ja siihen liittyvä näkemysten otto on kuitenkin käytännössä CFD-tuotteiden suosion taustalla oleva tekijä, joko sen takia, että treidaaja haluaa ottaa aggressiivisia, vivullisia positioita näkemystensä pohjalta, tai suojatakseen kustannustehokkaasti muilla markkinoilla olevia positioitaan näillä johdannaisilla.
Kuten perinteisten valuutta- ja hyödykemarkkinoiden suhteenkin, CFD-treidaajat suojautuvat markkinariskeiltä erilaisilla rahanhallinnan (money management) strategioilla, kuten stop-loss kaupankäyntimääräyksinä (“stopparit” arkikielessä), maltillisella vipuvaikutuksen suhteilla käytettyyn pääomaan, sekä dynaamisilla positioiden koilla markkinavolatiliteetin määrittelemänä.
CFD-finanssituotteiden riskit – likviditeettiriski
Likviditeettiriski tulee siitä, jos kohde-etuuden hinta liikkuu treidaajan avointa CFD-positiota vastaan, tuoden mahdollisesti tarpeen lisäpääomalle asiakastilille marginaalivaatimusten täyttämiseksi.
CFD-välittäjä voi vaatia etenkin nopeasti liikkuvilla markkinoilla tämän vaatimuksen välitöntä täyttöä.
Jos treidaaja ei toimita tätä lisäpääomaa asiakastililleen ajoissa, CFD-välittäjä yleensä sulkee/likvidoi position, jättäen syntyneet tappiot asiakkaan vastuulle.
CFD-finanssituotteiden riskit – vastapuoliriski
Yksi lisäulottuvuus CFD-tuotteiden riskiprofiilissa on niiden vastapuoliriski, joka on itse asiassa keskeinen riskitekijä useimmissa OTC (Over-The-Counter) johdannaistuotteissa.
Vastapuoliriski syntyy siitä epävarmuudesta, joka kohdistuu sopimuksen vastapuolen taloudelliseen vakauteen tai rahoitusvalmiuteen.
CFD-tuotteissa vastapuolen ollessa kyvytön täyttämään sopimuksen taloudelliset vaatimukset, CFD on tällöin OTC-johdannaisena käytännössä arvoton, riippumatta kohde-etuuden hintatasosta.
Käytännössä CFD-välittäjät suojautuvat yhdeltä ulottuvuudelta vastapuoliriskiä laittamalla asiakasvarallisuudensa erillisille tileille, joka estää niiden vaarantumisen välittäjän itsensä mennessä konkurssiin.
CFD-tuotteet verrattuna muihin finanssituotteisiin
Finanssimarkkinoiden historian aikana treidaajille on ollut tarjolla suuri joukko erilaisia tuotteita, joiden ominaisuudet ovat lähellä CFD:n tuomia etuja.
Näiden tuotteiden kautta voidaan treidata ja ottaa spekulatiivisia näkemyksiä osakkeilla joko suoraan tai vipuvelanoton kautta, käyttäen johdannaisia kuten futuureja, optioita, tai warrantteja.
Markkinoilta löytyy suuri joukko meklarifirmoja, jotka aktiivisesti markkinoivat CFD-tuotteita nimenomaan vaihtoehtona kaikille näille perinteisille johdannaisille.
CFD-markkinat ovat luonteeltaan lähimpänä futuurien ja optioiden markkinoita, erotuksina ollessa mm.:
- CFD-tuotteissa ei ole sopimuksen päättymisajankohtaa
- treidaaminen tapahtuu OTC kaupankäyntiä CFD-välittäjien kautta
- CFD-sopimus on normaalisti yksi-yhteen allaolevan kohde-etuuden kanssa
- CFD:t eivät ole käytännössä tarjolla Yhdysvaltain asukkaille
- minisopimuskoot ovat pieniä, joten kynnys esimerkiksi yhden CFD-osakkeen ostamiseen on erittäin alhainen
- CFD-markkinoilla on helppo luoda uusia tuotteita, sillä OTC-markkinoita eivät rajoita pörssejä ja finanssi-innovaatioita perinteisillä markkinoilla yleisimmin rajoittava sääntely
CFD-tuotteet verrattuna muihin finanssituotteisiin – futuurit
Futuurit ovat CFD-tuotteita suositumpia ammattimaisten treidaajien parissa etenkin indeksien ja korkotuotteiden osalta, sillä näillä tuotteilla käydään kauppaa erittäin suurilla volyymeillä maailman johdannaispörsseissä.
CFD-tuotteiden edut suhteessa perinteisiin futuureihin ovat kuitenkin niiden pienemmissä sopimuskoissa, tehden tuotteista mahdollisia pienellä pääomalla toimiville treidaajille / sijoittajille. Lisäksi CFD-tuotteiden hinnoittelu on läpinäkyvämpää kuin perinteisten futuurien.
Futuurisopimusten hinnat saattavat poiketa huomattavastikin allaolevan kohde-etuuden hinnasta, johtuen niiden erääntymispäivämäärästä. Tätä vastoin CFD heijastaa aina kohde-etuuden reaali-aikaista hintaa, johtuen siitä, että CFD-tuotteet eivät eräänny futuurien tapaan.
CFD-välittäjät itse käyttävät usein aktiivisesti futuurimarkkinoita suojatakseen omia positioitaan CFD-vähittäismarkkinoilla asiakkaidensa kanssa.
CFD-tuotteet verrattuna muihin finanssituotteisiin – optiot
Optiot, kuten futuuritkin, ovat pitkän historian omaava, ammattilaisten suosima johdannaistuote, joilla käydään kauppaa pörsseissä keskitetyn clearing-järjestelmän avulla.
Optioita voidaan futuurien tapaan hyödyntää joko suojautumaan portfoliossa olevalta riskiltä tai ottamaan lisäriskiä sijoitusnäkemysten pohjalta.
CFD-tuotteiden pääetuina suhteessa optioihin on hinnoittelun yksinkertaisuus sekä tarjolla olevien kohde-etuuksien laaja valikoima.
Optioiden käytön etuna on se, että (ostettujen optioiden suhteen) niillä voidaan rajoittaa riskiä preemion määrään saakka, voittojen määrän ollessa ilman rajoja.
CFD:n riskiprofiili vastaa puolestaan perinteistä futuuria, jossa treidaaja voi menettää 100% sijoittamastaan pääomasta (mahdollisesti ylikin 100%, riippuen kohde-etuuden hintamuutoksista).
CFD-tuotteisiin verrattuna optioiden hinnoittelu perustuu huomattavasti vaikeampaan matematiikkaan ja logiikkaan, kun taas CFD:t yksinkertaisesti heijastavat kohde-etuuden reaaliaikaista hintaa.
CFD-tuotteet verrattuna muihin finanssituotteisiin – fyysiset osakkeet, hyödykkeet, ja forex
Fyysisillä osakkeilla, hyödykemarkkinoilla, ja valuuttamarkkinoilla toimiminen on ollut perinteinen tapa osallistua näihin finanssituotteisiin.
Perinteisesti tällainen kaupankäynti on vaatinut suhteen luomisen kyseessä olevien maiden meklarifirmojen kanssa, maksaen välityspalkkioita ja joutuen läpikäymään kaupankäyntiprosessin kunkin erillisen tuotteen ja markkinapaikan osalta erikseen.
Tämä prosessi voi olla hyvinkin lannistava etenkin pienemmällä pääomalla toimiville sijoittajille ja treidaajille, varsinkin suhteessa oman kotimaan ulkopuolella oleviin pörsseihin ja markkinapaikkoihin.
Lisäksi suoraan perinteisissä markkinapaikoissa toimiminen on yleensä erittäin pääoma-intensiivistä, johtuen siitä, että otettujen positioiden taustalla täytyy olla täysin rahoitettu pääoma-positio (ei velkavipua).
Tätä taustaa vasten CFD-tuotteet tekevät kaupankäynnin globaaleilla markkinoilla helpoksi, erittäin alhaisilla kustannuksilla, erittäin likvidisti, sekä velkavipua hyödyntäen.
Vipuvaikutus CFD-tuotteissa
Marginaalilainaus, joka tunnetaan myös nimillä marginaali-ostaminen sekä vipuvelalla ostaminen, pitää sisällään kaikki perinteisiin finanssituotteisiin liittyvät ominaisuudet, mutta sillä erotuksella, että treidaaja lainaa osan käyttämästään pääomasta.
Jos välittäjän tarjoama vipuvelan määrä on esimerkiksi 100:1, tämä tarkoittaa, että sijoittaja joutuu pitämään asiakastilillään aina vähintään 1%:n määrän CFD:n kohde-etuusposition reaaliaikaisesta arvosta.
Vipuvelan / marginaalilainauksen käyttäminen osana sijoitusstrategiaa on tuttu niin perinteisistä osake- ja johdannaismarkkinoista kuin CFD-tuotteistakin.
CFD-tuotteiden käytön etuna on kuitenkin perinteisiin markkinoihin verrattuna etenkin suuremmat vipuvaikutuksen käyttörajat sekä lyhyiden positioiden ottamisen helppous.
Lyhyiden positioiden ottamisen tärkeys CFD-markkinoilla on korostunut etenkin viime vuosina, kun osa maailman johtavista finanssimarkkinoista ovat pyrkineet (poliittisen prosessin seurauksena) rajoittamaan mahdollisuuksia myydä osakkeita lyhyeksi.