Englannin valuutta on englannin punta (‘pound sterling’), josta käytetään lyhennyksiä £ sekä GBP.
Valuutta on virallinen maksuväline alueilla Iso-Britannia, Jersey, Guernsey, Isle of Man, South Georgia, South Sandwich Islands, British Antarctic Territory, Saint Helena, Ascension, sekä Tristan da Cunha.
Punta on jaettu edelleen 100 penceen (yksikössä ‘penny’).
Valuutan koko virallista nimeä ‘pound sterling’ käytetään etupäässä muodollisissa yhteyksissä, kuin myös yhteyksissä jossa on tarpeellista erottaa Ison-Britannian punta muista samannimisistä valuutoista.
Muutoin valuutasta käytetään arkipäiväisesti nimitystä ‘punta’.
Valuuttamarkkinoilla arkipäiväisenä nimityksenä on myös ‘sterling’, muttei kuitenkaan koskaan kun puheessa käytetään tiettyä määrää valuuttaa.
Englannin punta nimen ohella saatat törmätä myös nimeen Ison-Britannian punta, varsinkin vähemmän muodollisissa yhteyksissä.
Englanninkielisessä slangissa käytetään myös termiä ‘quid’, joka on sekä monikko että yksikkö nimitys.
Nimitys on saattanut tulla italialaisilta maahanmuuttajilta ja italiankielisestä sanasta ‘scudo’, joka oli nimenä Italiassa käytetyille kolikoille aina 1800-luvulle saakka.
Nimen ‘pound sterling’ alkuperästä ei ole täyttä selvyyttä, mutta joidenkin lähteiden mukaan nimitys tulee Anglo-saksiselta periodilta, jolloin sterling-nimisiä kolikoita painettiin hopeasta.
240 näitä kolikoita painoi yhden paunan (englanninkielellä ‘pound’) verran, joten suurien summien maksut siteerattiin ‘pound sterling’ muodossa.
Punnan symboli, £, tulee antiikin Rooman Librae sanasta ja tuon aikakauden £sd (librae, solidi, denarii) yksiköistä.
Libra oli antiikin Rooman peruspainoyksikkö, johdettuna latinalaisesta sanasta joka tarkoittaa painomittaria tai balanssia.
ISO 4217 valuuttakoodi englannin punnalle on GBP, joka tulee maan ISO 3166 maakoodista GB yhdistettynä punta-sanan ensimmäiseen kirjaimeen (P).
Englannin valuutta – setelit
Ensimmäiset sterling setelit painettiin Bank of England keskuspankin toimesta organisaation aloittamisen jälkeen vuonna 1694.
Vuodesta 1826 vuoteen 1921 myös yksityiset pankit, alkuun tosin vain ne, jotka sijaitsivat 105 km piirin sisällä Lontoosta, saivat luvan painaa omaa paperirahaansa.
Toisen maailmansodan aikana maan keskuspankki rajoitti seteleiden painatusta (väärennöksien pelossa) vain 10/-, £1 ja £5 nimellissummille.
£10 setelit palasivat kiertoon vuonna 1964 ja vuonna 1969 10/- setelin korvasi 50p kolikko, osana maan siirtymistä desimaalilaskentaan maksujärjestelmän suhteen.
£20 Bank of England setelit tulivat kiertoon vuonna 1970, joita seurasivat £50 setelit vuonna 1981.
Kun £1 kolikot otettiin käyttöön vuonna 1983, samansuuruiset setelit vedettiin markkinoilta (tosin pienellä viiveellä, vuonna 1988).
Muissa maissa suositut polymeerisetelit ovat käytössä englannissa vain £5 seteleiden painannassa.