Fundamentaalinen analyysi sijoittamisessa

Fundamentaalinen analyysi on yksi kahdesta päästrategiasta sijoittamisessa (toisen ollessa tekninen analyysi), keskittyen tutkimaan arvopaperin taustalla olevan arvonmäärityksen perusteisiin, kuten tuloslaskelmiin ja taseeseen yritysten suhteen.

Mikäli olet seurannut osake-analyytikkojen tai muiden sijoitusanalyytikkojen (mukaanlukien valuutta-ja korkomarkkina-analyytikot) raportteja, niissä käytetään lähes yksinomaan fundamentaalista analyysiä johtopäätösten teossa.

Samaan tapaan suomalaisissa ja kansainvälisissä kaupallisen alan korkeakouluissa ja yliopistoissa opetetaan lähestulkoon eksklusiivisesti fundamentaalisen analyysin käyttöä sijoitustoiminnassa.

Koska tämä lähestymistapa on niin tuttu ja käytetty sijoitusmarkkinoilla toimivien sijoittajien ja ammattilaisten keskuudessa, sen ymmärtäminen ja taitaminen antaa minimissään avaimet seurata paremmin markkinoiden toiminnan taustalla olevia voimia ja tekijöitä, vaikka käyttäisitkin sijoituspäätöksiin tai treidaamiseen pääasiassa teknistä analyysiä.

Useat maailman menestyneimmistä sijoittajista, kuten amerikkalainen miljardööri Warren Buffett, käyttävät yksinomaan fundamentaalista analyysiä sijoituspäätöksiinsä, pyrkien löytämään alihinnoiteltuja osakkeita suhteessa niiden “aitoon” arvoon.

Jos sijoituskohteesi ovat pörssissä listatut osakkeet, tärkein elementti fundamentaalista analyysiä ovat yrityksen taloudelliset julkistukset, etenkin tase ja tuloslaskelma.

Tämä osa fundamentaalista analyysiä on luonteeltaan kvantitatiivista ja täsmällistä, tarkastellen muun muassa yrityksen liikevaihtoa, kuluja, varallisuutta ja omaisuuseriä, velkoja, sekä muita firman taloudellisia muuttujia.

Tärkeimmät sijoittajan tavoitteet näiden taloudellisten lukujen tarkastelussa ovat mm. määrittää, onko yrityksen ajankohtainen markkinahinta oikea kvantitatiiviselta näkökulmalta sekä ennakoida, miten firman kehitys jatkuu tulevaisuudessa.

Harva analyytikko jättää yrityksen fundamentaalisen tarkastelun pelkästään kvantitatiiviseen puoleen, taseen, tuloslaskelman, ja muiden taloudellisten julkaisujen tarkasteluun. Niitä tukemaan otetaan normaalisti joukko kvalitatiivisia tekijöitä, esimerkkinä yrityksen ylimmän johdon kyvykkyys.

Kvalitatiiviset tekijät ovat huomattavasti vaikeampia muuntaa analyysissä konkreettisiksi markkinahintaan vaikuttaviksi tekijöiksi, mutta niiden huomioiminen voi olla keskeinen erottava tekijä menestyksekkään ja tappiollisen sijoitusstrategian välillä.

Osakesijoittamisessa fundamentaalnen analyysi on tekniikka, jossa pyritään määrittelemään yrityksen arvo siihen vaikuttavien yksittäisten tekijöiden summana, mukaanlukien ennakoidut tulevat muutokset näissä fundamentaalisissa tekijöissä.

Näihin fundamentaalisiin tekijöihin kuuluvat myös yleinen markkinatilanne ja kansantalous niillä markkinoilla, joissa yritys toimii, kuin myös firman teollisuudenalan yleinen tilanne ja vertailu-yritysten kehitys.

Fundamentaalissa analyysissä pyritään vastaamaan monenlaisiin keskeisiin sijoituspäätökseen vaikuttaviin kysymyksiin, kuten mikä on ollut yrityksen tuloksen ja osinkojen kehitys, jatkuuko tämä kehitys samalla trendillä, mikä on firman asema suhteessa kilpailijoihin, kuinka paljon firma käyttää velkavipua tuloksensa saavuttamiseen, ja onko tuloslaskelmassa tai taseessa kyseenalaisia tekijöitä.

Voit vastata fundamentaalisen analyysin avulla kaikkiin näihin kysymyksiin ja lukemattomiin muihinkin esille nouseviin kysymyksiin.

Valuuttojen ja korkosijoitusten (muiden kuin yritysten liikkeelle laskemien velkakirjojen) kohdalla fundamentaalinen analyysi puolestaan tutkii etupäässä kansantalouksiin vaikuttavia tekijöitä, kuten bruttokansantuotteen kehitystä, inflaatiota, työllisyystilannetta, poliittisia tekijöitä, velkakirjan saamaa luottoluokitusta, ja niin edespäin.

Jos sijoituskohteesi ovat yritysten velkakirjat, keskeisiä fundamentaalisia analyysin kohteita ovat mm. velkapaperin saama luottoluokitus, yrityksen kyky maksaa velkansa takaisin (tase- ja tuloslaskelman analyysin pohjalta), sekä yleisen korkotason kehitys.

Yleisellä tasolla voit ottaa fundamentaaliseen analyysiin mukaan kaikki tekijät mitkä voivat vaikuttaa sijoituskohteen arvonmääritykseen, kansantaloudesta aina yksittäisiin tekijöihin, kuten firman toimitusjohtajan terveydentilaan, saakka.

Menestyksekkäät fundamentaalisen analyysin käyttäjät usein kuitenkin rajoittavat analyysinsä vain keskeisimpiin arvoon vaikuttaviin tekijöihin, joka mahdollistaa analyysien teon suuremmassa mittakaavassa ja nopeammalla aikataululla.

Warren Buffett, josta on kirjoitettu useita sijoitusalan kirjoja, keskittyy (näiden kirjojen arvion perusteella) vain muutamaan keskeiseen fundamentaaliseen tekijään, kuten kuinka ennakoitava yrityksen osinkokehitys on ollut historiallisesti, mikä on ollut tuottoprosentti osinkopääomalle, onko toimiva johto kyvykäs pitämään tämän kehitystrendin myös tulevaisuudessa, ja kuinka vahva asema yrityksellä on markkinoilla (mukaanlukien sen brändin arvo).

Kun analyysiin otetaan mukaan taseen, tuloslaskelman, kassavirtalaskelman, ja muiden kvantitatiivisten tekijöiden ohella myös kvalitatiivisia tekijöitä, monet analyytikot keskittyvät tältä osalta analyysia vain keskeisiin elementteihin, kuten firman hallintoportaaseen ja avainjohtajiin, brändiin, patentteihin, ja yrityksen käyttämien teknologioiden tuomaan lisäarvoon suhteessa kilpailijoihin.

Kvalitatiiviset tekijät tulevat keskeisiksi arvonmäärityksen tekijöiksi varsinkin, kun ylimmässä johdossa tapahtuu muutoksia tai firma tekee merkittävän teknologisen läpimurron, jonka arvoa on vaikea määrittää. Toisaalta esimerkiksi brändin arvoon lyhyt-tai pitkäaikaisesti vaikuttavia tekijöitä voivat olla PR-ongelmat ja tuotekehityksen suunta.

Kun teet yrityksen arvonmäärityksen fundamentaalisen analyysin pohjalta, tuloksena tuleva markkina-arvo on firman “aito” arvo. Mikäli markkina-arvo poikkeaa tästä analyysin tuloksena olevasta arvosta, kyseessä voi olla hyvä sijoituskohde.

Monet fundamentaalista analyysiä käyttävistä sijoittajista kuitenkin jättävät “aitoon” arvoon virhemarginaalia, siten, että markkina-arvon täytyy poiketa huomattavasti (esimerkiksi -20%) sen analyysi-arvosta, ennenkuin arvopaperi täyttää hyvän sijoituskohteen kriteerit.

Tämä sijoitusstrategia perustuu siihen olettamaan, että pitkällä aikavälillä markkinat tulevat hinnoittelemaan kaikki tekijät markkina-arvoon, jolloin esimerkiksi osake hakeutuu kohti sen “aitoa” arvoa.

Poikkeamat yrityksen “aidosta” arvosta saattavat johtua monesta tekijästä, esimerkiksi osakemarkkinoiden yleisestä kehityksestä sekä sijoittajien psykologiaan vaikuttavista tekijöistä.

Ongelmaksi muodostuukin usein sijoitushorisontin valinta, sillä markkinat saattavat hinnoitella arvopaperia “väärin” usein pitkäänkin, jopa vuosia, joka saattaa johtaa lyhyen aikavälin tappioihin, mikäli sijoituskohde myydään tällä periodilla.

Useat sijoittajat käyttävät fundamentaalisen analyysinsä tukena teknistä analyysiä, muun muassa löytämään sijoituskohteelleen soveliaimman osto-ja myynti-ajankohdan.

Fundamentaalisen (ja teknisen) analyysin käyttöä kritisoidaan etenkin akateemisten tahojen puolelta, jossa kriteerinä sen käyttöä vastaan on käytetty varsinkin ns. tehokkaiden markkinoiden teoriaa.


Tehokkaiden markkinoiden teorian mukaan markkina-arvoon sisältyy aina kaikki saatavissa oleva informaatio. Siten (tämän teorian mukaan) hintamuutokset syntyvät vain markkinoille tulevan uuden informaation myötä, jota ei voi ennakoida fundamentaalisen analyysin avulla.