Kulutusluotto on nimensä mukaisesti luotto, joka otetaan ja myönnetään kulutuskohteita varten.
Kulutus-luottoihin luetaan yleisesti yritysten tarjoamista luotoista:
- autokaupan osamaksuluotot,
- huonekaluliikkeiden tarjoamat korttiluotot (rahoitusyhtiöiden kautta),
- yleisluottokorttiluotot, sekä myös
- asunto- ja opintolainat.
Kulutus-luottojen markkinointiin liittyviä ominaisuuksia säännellään mm.kuluttajansuojalaissa, joka on kulutus-luottojen suhteen selvitettynä kansantajuisesti muun muassa Kuluttajaviraston verkkosivuilla (www.kuluttajavirasto.fi).
Pituudeltaan erilaiset tarjolla olevat kulutus-luotot ovat tyypillisesti lyhytaikaisia, usein alle viiden vuoden kestoisia lainoja, ja suuruudeltaan tyypillisesti muutamia tuhansia euroja.
Kulutus-luottoja tarjoavat pankkien ohella myös luottoihin erikoistuneet finanssi-alan yritykset.
Kulutus-luottojen ominaisuuksista yksi merkittävimpiä on suuri korkovaihtelevuus riippuen lainaajasta ja lainan kohteesta, ja usein reaalinen lainakorko voi olla jopa 9–30 %:n välillä.
Lainakorkoon vaikuttavista tekijöistä usein merkittävin tekijä on lainanottajan arvioitu lainan takaisinmaksukyky.
Suomen oloissa kulutus-luottoja kutsutaan usein myös nimillä “elloslaina” tai “hetilaina“.
Kulutusluotoista luetaan omaksi lajikseen usein ns. vippilainat, tai pikavippi lainat, joissa laina-määrä on kulutus-luottoa pienempi (usein 50 eurosta 500 euroon) ja laina-aika lyhytaikaisempi, tyypillisesti 2 viikosta kolmeen kuukauteen.
Kulutus-luottojen, myös vippilainojen, suuresta korkotaso eroista johtuen näiden lainojen kohdalla kannattaa vertailla tarjolla olevia luottotarjouksia.
Vertailua tehtäessä on tarpeen ottaa huomioon kaikki luottoon kohdistuvat kustannukset, mukaanlukien lainan koron ja lainan hoitokulut, ja muut mahdolliset lainan järjestelykustannukset.
Kokonaiskustannusten olennainen tekijä on lainan todellinen vuosikorko, mutta varsinkin pienemmissä kulutusluotoissa lainanhoitokulut voivat muodostua merkittäväksikin osaksi kokonaiskustannuksia.