Norjan valuutta on ollut vuodesta 1875 kruunu, jota käytetään maksuvälineen Norjassa sekä maahan kuuluvilla itsehallinto-alueilla.
Kruunusta (norjankielellä “krone“) käytetään yleisessä käytössä lyhennystä “kr.” sekä etenkin valuuttakaupassa ISO 4217 koodia NOK.
Valuuttaa käytetään rahana etupäässä Norjassa, mukaanlukien Svalbardissa, mutta voit käyttää kruunuja myös monissa kaupoissa Norjan rajaa lähellä olevilla alueilla Suomea ja Ruotsia, sekä Tanskan lauttasatamilla Hirtshals ja Frederikshavn.
Norjalaisten kolikkojen suhteen 10 ja 20 kruunun kolikoista löytyy ajankohtaisen maan monarkin profiili.
Aikaisemmin myös 1 ja 5 kruunun kolikoista löytyi tämä kuvio, mutta nykyään ne on korvattu muilla kuninkaallisilla tai kansallisilla symboleilla.
10 kruunun kolikosta löytyy kaiverrettuna myös monarkin (kuningas Haraldin) kuninkaallinen motto “Alt for Norge” eli suomeksi “Kaikki Norjan puolesta”.
Kolikoita on tällä hetkellä kierrossa nimellisarvoissa 1, 5, 10, ja 20 kruunua, ja seteleitä puolestaan nimellisarvoissa 50, 100, 200, 500, ja 1000 kruunua.
Sekä kolikot että setelit laittaan kiertoon maan keskuspankki, Norges Bank.
Norjan valuutta – historia
Norjan kruunu otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön vuonna 1875, jolloin se korvasi maassa aikaisemmin käytössä olleen speciedaler rahan suhteessa 4 kruunua = 1 speciedaler.
Tämän muutoksen myötä maa liittyi myös Skandinaaviseen rahaliittoon, joka oli muodostettu kahta vuotta aikaisemmin, vuonna 1873.
Rahaliitto oli toiminnassa vuoteen 1914 saakka, mutta kukin liiton osana ollut valtio (Tanska, Norja, ja Ruotsi) päätti pitää rahaliiton jälkeenkin samat, rahaliiton aikaiset valuuttojen nimet.
Skandinaavisen rahaliiton sisällä kruunun arvo oli sidottu kultaan, suhteessa 2480 kruunua = 1 kg puhdasta kultaa.
Tämä kultasidonnaisuus otettiin jälleen käyttöön vuosina 1916 – 1920, ja jälleen vuonna 1928, mutta kullan käyttö kruunun arvon perustana jätettiin käytöstä pysyvästi vuonna 1931.
Toisen maailmansodan aikana ja Saksan miehityksen vuosina kruunun arvo oli sidottu Saksan Reichsmarkiin, alkuun suhteessa 1 kruunu = 0,6 Reichsmarkia.
Sodan jälkeen Norjan rahan arvo kiinnitettiin Englannin puntaan, suhteessa 20 kruunua = 1 punta.
Tämä puntasidonnaisuus pysyi kruunun arvon pohjana vuoteen 1949, jolloin valuutta devalvoitiin, ja sen pysyväksi arvoksi otettiin Yhdysvaltain dollaripohjainen vaihtokurssi 7,142 kruunua = 1 US dollari.
Vuonna 1992 Norjan keskuspankki hylkäsi tämän kiinteän vaihtokurssin, siirtyen hallinnoituun vapaaseen valuutan arvon määrittämiseen.