Uuden-Seelannin dollarin (NZD) ja Yhdysvaltain dollarin (USD) muodostama valuuttapari tarjoaa useita erinlaisia mahdollisuuksia treidaamiseen sekä sijoittamiseen.
NZD/USD, jota kutsutaan treidaajien keskuudessa lempinimellä “kiwi”, on yleisesti kategorioitu ns. hyödykevaluuttaparien luokkaan.
Hyödykevaluuttaparien hinnanmuodostuksella on taipumus korrelaatioon taustalla olevan hyödykkeen (tai hyödykkeiden) markkinahinnan muutosten kanssa. Useimmiten kyseessä oleva hyödyke on keskeinen yhden tai molempien kansantalouksien toiminnalle.
Valuuttamarkkinoilla on olemassa yhteensä kolme päähyödykevaluuttaparia: USD/CAD, AUD/USD, sekä NZD/USD.
NZD/USD parin taustalla olevat hyödykkeet ovat luonteeltaan maatalouteen liittyviä, etenkin maidontuotantoon kuuluvia hyödykkeitä.
Uusi-Seelanti on yksi maailman viidestä suurimmasta maidontuotannon hyödykkeiden vientimaista, maitopulverin, voin, ja juustojen edustaessa noin 21,2% osuutta koko maan vientiteollisuudesta.
Tilastollisesti Uusi-Seelanti on neljänneksitoista suurin alkuperämaa Yhdysvaltoihin maahantuotujen maataloustuotteiden suhteen, vastaten noin US$2,2 miljardin osuudella näistä markkinoista.
Siten etenkin päivänsisäinen NZD/USD valuuttaparin volatiliteetti saattaa heijastaa Uuden-Seelannin maitotuotantoteollisuuden julkaisemia uusia lukuja ja tietoja.
NZD/USD valuuttaparia treidaavien osapuolten kannattaa olla tietoinen erilaisten maatalouslukujen, mukaanlukien Global Dairy Trade Auction -huutokaupan tulosten, julkaisuajoista, muiden keskeisten talousjulkistusten ohella.
Treidaajat ja sijoittajat käyttävät NZD/USD valuuttaparia lisäksi finanssituotteena, jolla on mahdollista suorittaa ns. carry trade -operaatioita.
“Carry trade” viittaa terminä tapahtumaan, jossa sijoittaja myy valuuttaa ja sijoittaa sen tuotot toiseen valuuttaan, joka tarjoaa korkeampaa tuottoa. Voitto Carry Trade -sijoittamisessa realisoituu korkotasojen erojen ja valuuttakurssien muutosten pohjalta.
Uuden-Seelannin keskuspankki, The Reserve Bank of New Zealand (RBNZ), on historiallisesti ottanut agressiivisen kannan inflaation hallintaan. Siten NZD usein tarjoaa valuuttana korkeampia prime-korkotasoja kuin monien muiden kehittyneiden maiden valuutat.
Esimerkiksi vuonna 2016, RBNZ asetti keskuspankki-viitekorkonsa 2% tasolle, Yhdysvaltain dollarin vastaavan viitekoron ollessa samalla periodilla maan keskuspankin, United States Federal Reserven (FED), määrittelemä vain 0.5%.
Maiden väliset korkotasojen erot tekevät NZD/USD valuuttaparista houkuttelevan kohteen treidaajille ja sijoittajille toteuttaa carry trade -operaatioita osana markkinaportfoliotaan.
Yleistasolla Uuden-Seelannin dollari on yksi maailman eniten treidatuista valuutoista.
Sen ansiosta, että Reserve Bank of New Zealand on pitkään valinnut inflaatiopaineiden hallinnoinnin korkeiden korkotasojen kautta, NZD valuutta on saanut maineen “turvasatamavaluuttana” kansainvälisten pääomasijoittajien keskuudessa.
Uuden-Seelannin keskuspankin käyttämä keskeinen ohjauskorko tunnetaan nimellä “Official Cash Rate” (OCR), joka on lähimenneisyydessä ollut niinkin korkealla kuin 8% tasolla vuonna 2008 ja alhaisimmillaan 2% tasolla vuoden 2016 aikana.
Vaikka suurin osa NZD valuuttakaupasta tapahtuu Uuden-Seelannin ulkopuolella, maan omat pankit ovat aktiivisia osapuolia globaalissa valuuttakaupassa, jossa NZD on toinen valuuttaparin puoli.
Yli puolet Uuden-Seelannin sisäisestä valuuttakaupankäynnistä on luonteeltaan valuuttakurssimuutoksilta suojautumista (“hedging”) ja likviditeetin hallinnointiin liittyviä strategioita, joita toteuttavat maan rajojen sisällä operoivat pankit ja finanssitalot.
Historiallisesti Uuden-Seelannin alueella käytetty valuutta on ottanut useita erilaisia muotoja. Aikojen kuluessa mm. fyysiset hyödykkeet, Britannian punnat, sekä Australian punnat ovat toimineet virallisina, hyväksyttyinä maksuvälineinä Uuden-Seelannin alueella.
Uuden-Seelannin vuoden 1852 perustuslaki teki maasta itsenäisen, ja samalla laki määritteli olosuhteet maan sisällä hyväksyttäviin virallisiin maksuvälineisiin liittyen.
Australian punta ja Ison-Britannian punta olivat yhtäaikaa käytössä maassa valuuttana aina vuoteen 1897 saakka, josta alkaen vain Britannian puntaa käytettiin virallisena maksuvälineenä.
Uuden-Seelannin dollari luotiin vuonna 1967, ja siitä tuli samalla maan ainoa hyväksytty, virallinen valuutta.
NZD oli lopputulos valuuttajärjestelmän kymmenjärjestelmään siirtymisestä, korvaten aikaisemmin käytössä olleen puntajärjestelmän.
Alkuun NZD oli ulkoiselta arvoltaan sidottu Britannian puntaan, mutta tämä kytkös muuttui Australian puntaan jo valuutan ensimmäisen olemassa olovuoden aikana.
Nykyään NZD on vapaasti kelluva valuutta, jonka ulkoinen arvo määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella globaaleilla, avoimilla valuuttamarkkinoilla.
Kansantaloutena Uusi-Seelanti on maailman 69. suurin bruttokansantuotteella (BKT) mitattuna.
Uuden-Seelannin kansantalous on palvelusektori-painotteinen, jossa noin 69,4% bruttokansantuotteesta on peräisin palvelusektorilta.
Sekä maahantuonti että vientiteollisuudeltaan Uusi-Seelanti on maailman 60. suurin kansantalous, sen pääkauppakumppaneihin kuuluessa Kiina, Australia, Yhdysvallat, sekä Japani.
Kuten asianlaita on monien muidenkin saarivaltioiden kohdalla, myös Uusi-Seelanti on riippuvainen vientisektorinsa menestyksestä kansantaloutensa kasvun moottorina.
Vientiteollisuus vastaa noin 30% osuudella maan BKT:sta, Uuden-Seelannin ollessa maailman viiden suurimman maitoteollisuuden vientimaiden joukossa.
Uuden-Seelannin dollari on jaettu senttien alayksiköihin, jossa sentti (¢) = 1/100 dollaria.
Käyttövaluuttana Uuden-Seelannin dollaria on laskettu maan keskuspankin toimesta liikkeeseen seteleiden nimellisarvoissa $5, $10, $20, $50, ja $100, sekä kolikkoina nimellisarvoissa ¢10, ¢20, ¢50, $1, ja $2.
Uuden-Seelannin ohella NZD valuuttaa käyttävät virallisena valuuttana Pitcairnsaaret, Tokelau, Niue, sekä Cookinsaaret. Lisäksi Cookinsaarten dollarin, Niuen dollarin, ja Pitcairnsaarten dollarin ulkoinen arvo on sidottu Uuden-Seelannin dollariin.