Osake osinko on yrityksen osakkeenomistajille jaettava tuloksen osuus. Yritys saattaa myös pitää tuloksen kokonaisuudessaan tai ostaa omia osakkeitaan takaisin vaihtoehtoisesti.
Osinkojen jako on useille sijoittajille merkki yrityksen vakaudesta sekä kehityksestä. Myös useat yritysten arvonmääritysmallit pohjautuvat osinkotuottoon sijoittajalle.
Kaikki yritykset eivät jaa osinkoja vaikka ne tekevät voittoa vuodesta toiseen.
Esimerkiksi Warren Buffettin Berkshire Hathaway ei jaa osinkoa, sillä Buffettin mielestä on järkevämpää pitää tulos vapaana yrityksen sisäisiin investointeihin, joissa ne saadaan tuottamaan todennäköisesti paremmin kuin jos osakkeenomistajat tekisivät jälleensijoituksen itse.
Tälläisen strategian toteutuksen tulisi näkyä osakkeen kurssissa positiivisesti, mikäli markkinat jakavat näkemyksen siitä että osingon jakamattomuus on perusteltua hyvillä yrityksen sisäisillä sijoitusnäkymillä.
Tämän perusteella monet sijoittajat sivuuttavat jaetun osingon määrän arvonmäärityksessä ja keskittyvät itse tulokseen, sen kehitykseen, ja sen suhteeseen varsinkin omaan pääomaan, kuten Buffett itse tekee.
Eräissä akateemisissa tutkimuksissa on myös epäilty osinkojen jaon tehokkuutta tuloksenjako mekanismina.
Vaihtoehtoinen tapa jakaa tulosta yritykselle joka on noteerattu pörssissä on ostaa omia osakkeita markkinoilta, jolloin osakekohtainen tulos jääville osakkeille on entistä parempi, jonka tulisi näkyä kurssinousuna.
Tällaisten takaisinostojen etu saattaa tulla myös maan verotusjärjestelmien kautta, joissa osinkojen verotus saattaa olla huonommassa asemassa kuin varsinaisten osakkeiden myynti.
Niissä yrityksissä joissa yhtenä tavoitteena on jakaa osinkoja jokaisena vuotena (tai neljänneskuukausittain), kaksi keskeistä strategiaa ovat osinkojen pitäminen joko prosentuaalisesti samana voitosta, tai rahallisesti samana jakohetkestä toiseen.
Jotkin osakkeet ovat luonteeltaan myös ns. “osinko osakkeita”, sillä niiden oletetaankin jakavan voiton pääasiassa osakkeenomistajille.
Tällaisia yrityksiä ovat mm. useat luonnolliset monopolit, kuten jotkin sähköyhtiöt, joilla ei esimerkiksi lainsäädännön puitteissa ole mahdollisuutta laajeta toimialaltaan, ja siten sen voiton luonnollinen jakokohde ovat osakkeenomistajat.
Yrityksen sisäisesti osingonjako on osa sitä sisäistä laskentaa joka omalle pääomalle lasketaan, kurssimuutosten lisäksi. Tämän oman pääoman kustannus on verrattavissa vieraan pääoman kustannuksiin jotka koostuvat pääosin korosta ja mahdollisista vieraaseen pääomaan liitetyistä johdannaisista ja sen kustannuksista.
Tämä sisäinen laskenta on osa sitä harkintaa joka edeltää päätöstä, hakeeko yritys lisärahoitusta osakemyynneillä ja -anneilla, vai hakeeko se rahoitusta velkarahoituksella tai vaihtoehtoisesti vaihtovelkakirjoilla, joissa on sekä oman pääoman että vieraan pääoman elementtejä.
Joidenkin yritysten kompensaatiojärjestelmät sekä bonus systeemit voivat olla sidottuna yrityksen laskennalliseen tulokseen tilikaudelle. Tällaiset yritykset saattavat myös jakaa tällaista tulosta henkilöstölleen osakeoptioina, joiden laskennallinen arvo voidaan sitoa prosentuaaliseen osaan yrityksen tilinpäätöstulosta.