Riskitön sijoitus

Riskitön sijoitus on teoreettinen, akateeminen sijoituksen tuotto-käsite ilman riskiä taloudellisesta tappiosta.

Yksi akateemisista tulkinnoista käsittelee riskitöntä tuottoa yhtenäisenä markkinariskin kanssa, jota ei voida eliminoida portfolion hajautuksella. Hajautus poistaa sen sijaan portfoliosta ei-systemaattista riskiä, joka tulee riskistä siitä, että yksittäinen sijoituskohde portfoliossa tuottaa tappiota.

Tämän lähestymistavan mukaan riskitön tuoton taso on se tuotto-odotus, jonka sijoittaja voisi odottaa saavan, jos hän pitäisi sijoitusportfoliossaan markkinoita hajautetusti edustavia arvopapereita, edustaen kaikkea talouden varallisuutta.

Koska riskitön tuotto voidaan saavuttaa tältä lähestymiskulmalta ilman riskiä, tähän sisältyy oletus siitä, että ylimääräistä riskiä ottava sijoittaja voi samalla kasvattaa myös tuotto-odotustaan.

Akateemisen maailman ulkopuolella riskittömänä tuottona rahoitusmarkkinoilla pidetään arbitraasia, joka johtuu arvopapereiden väärinhinnoittelusta, ja tällaisen arbitraasisijoituksen tekijä ottaa hyödyn tästä väärinhinnoittelusta kun hinta korjautuu oikealle tasolleen.

Esimerkkinä arbitraasimahdollisuudesta on saman arvopaperin listaus kahdessa maantieteellisesti eri pörssissä, kun tämä identtinen arvopaperi on hinnoiteltu (kustannukset huomioon ottaen) eri hintoihin.

Etenkin globaaleista hedgerahastoista löytyy salkunhoitajia, jotka pyrkivät löytämään tietokonealgoritmien avulla näitä väärinhinnoitteluita, ja tekemään tuottoja tältä pohjalta.

Niiden tuottojen volatiliteetti (joita voi tarkastella mm. www.iasg.com sivustolla) on kuitenkin osoitus siitä, että tämän strategian toteutukseen sisältyy huomattavia määriä riskiä tappioista.

Riskitön sijoitus – riskitöntä tuottoa edustavat sijoitukset

Useissa teoreettisissa sijoitusstrategioissa ja akateemisissa papereissa riskittömänä korkona käytetään lyhyitä valtioiden liikkeellelaskemia korkopapereita.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa riski siitä, että valtio jättää joukkovelkakirjansa maksamatta on olematon, johtuen siitä, että maa voi aina luoda uutta rahaa keskuspankkinsa kautta maksaakseen velkansa (verojen korottamisen ohella).

Tämä rahan luonti toisaalta luo inflaatiota, joka alentaa rahan arvoa, ja nostaa korkoja (alentaen joukkovelkakirjojen arvoa) ja on vain toisenlainen riskin kategoria.

Siten valtioiden joukkovelkakirjat voivat toimia vain teoreettisena korvikkeena riskittömälle sijoitukselle, mutta käytännössä niihin liittyy vaihteleva määrä riskiä.

Suomalaisissa laskelmissa Yhdysvaltalaisen korkotason käyttö ei sovellu teoreettisen riskivapaan tuoton laskelmiin, johtuen valuuttariskistä, mutta sen sijaan Suomen valtion liikkeellelaskemat lyhyet korkopaperit voivat toimia teoreettisena korvikkeena.

Toinen riskittömän tuoton korvikkeena käytetty tuotto on ollut interbank korko, pankkien keskenään rahanlainaamiseen käytetyt korkotasot, joissa keskuspankki toimii alimman interbank koron määrittelijänä.

Riskitön sijoitustuotto on tärkeä osa useita teoreettisia, akateemisia arvonmääritysmalleja, mukaanlukien moderni portfolioteoria, joka perustuu CAPM-malliin.


Optiomarkkinoilla riskitöntä korkoa käytetään muun muassa Black-Scholes mallissa, joka on yksi vaihtoehto optioiden hinnoitteluun, sekä Sharpe Ratio tunnusluvussa riskinmäärittelyn suhteen.