Vuodelta 1999 oleva Sijoitusrahastolaki säätelee kotimaisten sijoitusrahastojen toimintaa, ja sen viimeisin muutos on ollut voimassa 31.12.2011 asti.
Tämä suomalaisia sijoitusrahastoja säätelevä laki perustuu säännöksiltään Euroopan yhteisöjen sijoitusrahastodirektiiviin (85/611/ETY) ja sen muutoksiin (2001/107/EY ja 2001/108/EY).
Laki, joka säätelee määräyksillään sijoitusrahastotoimintaa Suomen rajojen sisällä, jakaa kotimaiset sijoitusrahastot 2 ryhmään: sijoitusrahastodirektiivin mukaisiin rahastoihin, joita kutsutaan myös UCITS-sijoitusrahastoihin, ja erikoissijoitusrahastoihin.
Jos rahasto on sijoitusrahastodirektiivin mukainen, sen toiminnalle on asetettu lain mukaisesti yksityiskohtaiset säännöt (muun muassa varojen hallinnoinnin hajautuksen suhteen), mutta erikoissijoitusrahastot voivat poiketa näistä säännöistä.
Sijoitusrahastoja sääntelevä 1999 laki kohdistaa säännöksensä rahastoyhtiöihin ja säilytysyhteisöihin, muun muassa suhteessa rahastojen markkinointiin ja tiedonantovelvollisuuteen.
Näihin tiedonantovelvollisuuksiin kuuluvat Suomessa esimerkiksi vaatimukset vuosikertomuksesta, puolivuotiskatsauksesta, neljännesvuosikatsauksista, rahastoesitteistä, yksinkertaistetusta rahastoesitteistä, ja tiedonannoista rahastojen sulautumisen suhteen, kuin myös jakautumisesta ja lakkauttamisesta.
Tämän lain alla rahasto-osuudet voidaan liittää arvo-osuusjärjestelmään, mutta sääntely koskee vain pörssissä noteerattuja sijoitusrahastojen osuuksia.
Riskien hajauttamisen sääntely
Sijoitusrahastodirektiivin mukaiseen sääntelyyn kuuluvat säännöt siitä, kuinka rahastojen hallinnoimat varallisuudet tulee hajauttaa, kokonaisriskin alentamiseksi.
Sääntely määrää mm. kuinka varat tulee hajauttaa erilaisiin arvopapereihin, ja kuinka paljon yksittäisen arvopaperin painoarvo saa olla salkussa maksimissaan.
Jos rahasto on sijoitusrahastodirektiivin mukainen, se saa sijoittaa yhteen ainutlaatuiseen sijoituskohteeseen (saman liikkeeseenlaskijan arvopapereihin tai rahamarkkinavälineisiin) enintään 10 % varoistaan.
Saman luottolaitoksen talletuksiin sijoitusrahastot voivat puolestaan sijoittaa enintään 20 % hallinnassaan olevasta varallisuudesta.
Suuria sijoituksia saman liikkeeseenlaskijan arvopapereihin tai rahamarkkinavälineisiin rajoitetaan niin, että sijoitusrahaston varoista 5 %:n osuuksia saa olla yhteensä enintään 40 % sijoitusrahaston varoista. Rajoitusta ei sovelleta talletuksiin.
Sääntelyn puitteissa rahastoyhtiö voi sijoittaa varojaan niin kotimaisiin kuin ulkomaisiinkin varallisuuseriin, mutta pääasiassa julkisen kaupankäynnin kohteena oleviin arvopapereihin.
Näistä rajoista poiketen rahasto voi sijoittaa edelle suurempia määriä julkisyhteisöjen arvopapereihin, sillä lainsäätäjät (=julkisyhteisöt) pitävät niitä riskittömämpinä kohteina.
Julkisyhteisöjen suhteen rahasto saa sijoittaa enintään 35 % sijoitusrahaston varoista, kun liikkeeseenlaskija (tai takaaja) on Suomen valtio, muu valtio tai sijoitusrahastolaissa erikseen mainittu julkisyhteisö.
Lisäksi laissa olevan erityisen maininnan myötä rahastoyhtiö saa sijoittaa myös enemmän kuin 35 % sijoitusrahaston varoista näihin julkisyhteisöjen arvopapereihin.
Johdannaiset
Suomalaiset sijoitusrahastot voivat käydä kauppaa johdannaisilla suojatakseen salkun arvoa. Osa rahastoista käy kauppaa myös lisätuottojen saavuttamiseksi.
Sijoitusrahastolaki säätelee myös tätä osaa rahastojen toiminnasta, ja lain mukaan vakioimattomissa johdannaisissa vastapuoliriski ei saa saman vastapuolen suhteen ylittää 10 % sijoitusrahaston varoista, jos vastapuoli on luottolaitos.
Muiden markkinosapuolien suhteen vastapuoliriski ei saa ylittää 5 % sijoitusrahaston varoista.
Laki sääntelee myös, että jos sijoitusrahasto käyttää johdannaisia toiminnassaan, rahaston säännöissä on selvitettävä tällaisen strategian tarkoitus ja laajuus, vastapuolet, sekä riskienhallintamenetelmät.
Käteinen
Sijoitusrahastoja ohjaava laki sääntelee myös kotimaisten rahastojen likviditeettiä lunastuksia silmälläpitäen.
Näiden säännösten mukaan rahastolla pitää aina riittävä määrä käteisvaroja lunastusten vaivattomaan hoitamiseen, mutta kuitenkin enintään 25 % rahaston arvosta.
Nämä käteisvarat voivat olla Finanssivalvonnan ohjeistuksen mukaan myös käteisenkaltaisissa rahamarkkinavälineissä (joista normaalioloissa maksetaan pankkitiliä parempaa korkoa).
Valvonta
Suomalaisten sijoitusrahastojen lainmukaista toimintaa valvoo Finanssivalvonta.
Finanssivalvonta on luonut sijoitusrahastoja säätelevän lain ja sen omaa toimintaa säätelevän finanssivalvontalain perusteella ohjeistuksia rahasto-osuuksien markkinoinnista, sijoitusrahastojen raportoinnista, ja johdannaisten käytöstä.