Skotlanti valuutta on englannin punta, joka jaetaan edelleen 100 pence yksikköön.
Iso-Britannian valuuttana Englannin punta, josta käytetään ISO 4217 valuuttakoodia “GBP” sekä symbolia “£”, toimii maksuvälineenä myös alueilla Jersey, Guernsey, Isle of Man, South Georgia ja South Sandwich saaret, brittiläinen antarktinen alue, sekä Saint Helena, Ascension, ja Tristan da Cunha.
Tämän valuuttajärjestelmän sisällä joukolla skotlantilaisia ja pohjois-irlantilaisia yksityisiä pankkeja omaa oikeuden painaa puntamääräisiä seteleitä.
Tärkein valuuttaa painava organisaatio on kuitenkin Ison-Britannian keskuspankki, Bank of England. Keskuspankin painamana maasta löytyy tällä hetkellä yleisessä käytössä kolikoita nimellisarvoissa 1p, 2p, 5p, 10p, 20p, 50p, £1, ja £2. Harvoimmin käytössä tavattuihin kolikoihin kuuluvat £5, 25p, £500, ja £1000.
Seteleiden suhteen kierrossa ovat yleisesti £5, £10, £20, ja £50. Harvinaisia, mutta maksuvälineiksi kelpaavia seteleitä ovat £1 ja £100 setelit.
Kolikot koko Ison-Britannian alueelle painaa Royal Mint, kun taas seteleitä Skotlannin alueelle tuottaa Bank of England keskuspankin ohella Bank of Scotland, Royal Bank of Scotland, sekä Clydesdale Bank.
Maan valuutan virallinen täysi englanninkielinen nimi on “pound sterling”, jota käytetään etupäässä muodollisissa yhteyksissä, ja yhteyksissä, joissa on tarpeellista erottaa englannin punta muista samannimisistä valuutoista.
Valuuttamarkkinoilla (tukkuvaluutan suhteen) rahasta käytetään yleisesti lyhennystä “sterling”, ja joskus myös lyhennyksiä “ster.” tai “stg.”.
Englanninkielinen slangitermi valuutalle on “quid”, joka on sekä monikko että yksikkömuoto. Termin sanotaan olevan usein tulleen käyttöön italialaisten maahanmuuttajien myötä, italialaisesta “scudo” kolikoista, jotka olivat käytössä Italiassa 1800-luvulle saakka.
Valuutan symboli on puntamerkki “£”, joka yleensä kirjoitetaan yhdellä poikkiviivalla, vaikkakin myös kaksoisviivaista versiota (₤) näkee käytössä ajoittain.
Tämä symboli tulee “Librae” sanan lyhennyksestä “L”, antiikin Rooman £sd (librae, solidi, denarii) yksiköistä, joissa Libra oli peruspainoyksikkö.
Skotlanti valuutta – Skotlannin puntasetelit
Maan keskuspankin liikkeellelaskemien seteleiden ohella myös kolmella skotlantilaisella pankilla on oikeus laittaa kiertoon omia seteleitään.
Tämä skottilaisten pankkien oikeus johtaa kirjailija Sir Walter Scottin vuoden 1826 kampanjaan säilyttää alueen pankeilla omien seteleiden painatusoikeus, huolimatta siitä että englantilaiset ja walesilaiset pankit olivat aikaisemmin menettäneet saman oikeuden.
Skotlantilaisten pankkien setelit ovat poikkeuksellisia useastakin syystä. Ensinnäkin ne ovat vähittäispankkien painamia, eivät keskuspankkien. Lisäksi ne toimivat maksuvälineinä koko maan (Ison-Britannian) alueella, eivät pelkästään Skotlannissa.
Maan lait, joihin näiden seteleiden käyttökelpoisuus ja yksityispankkien painatusoikeus perustuvat ovat Bank Charter Act 1844, Banknotes (Scotland) Act 1845, Currency and Bank Notes Act 1928, ja Coinage Act 1971.
Niiden maksuvälinekelpoisuudesta huolimatta skotlantilaisten yksityispankkien painaman rahan vastaanottajat Englannissa, Walesissa, ja Pohjois-Irlannissa voivat kieltäytyä hyväksymästä niitä maksuvälineinä, ja varsinkin maan ulkopuoliset finanssilaitokset eivät usein hyväksy näitä seteleitä osana transaktioita.
Tämä on totta varsinkin Royal Bank of Scotland pankin painaman £1 setelin suhteen, joka on ainoa £1 nimellisarvoinen kierrossa oleva seteli Isossa-Britanniassa.
Skotlantilaisia yksityispankki seteleitä (englannin punta määräisinä) painavat Bank of Scotland, Royal Bank of Scotland, sekä Clydesdale Bank. Esimerkiksi vuonna 2013 näiden kolmen pankin liikkeellelaskemien, kierrossa olevien seteleiden määrä oli £3,5 miljardia.
Pankeista Bank of Scotland on laittanut liikkeelle seteleitä nimellisarvoihin £5, £10, £20, £50, ja £100, Royal Bank of Scotland puolestaan nimellisarvoissa £1, £5, £10, £20, £50, ja £100, ja Clydesdale Bank nimellisarvoissa £5, £10, £20, £50, ja £100.